Soittamassa iPhonella
Ensimmäisen päivän aikana iPhonesta tuli käytettyä lähinnä kaikkia muita toimintoja paitsi puhelinta. Toisena päivänä arki iski vasten kasvoja ja puhelinta tuli käytettyä. Vähänkään iPhonen esittelyvideoita katsoneena suurin osa varmaan tietää miltä iPhonen puhelimen käyttöliittymä näyttää. Sen sijaan erilaiset arkiset käyttötilanteet tulevat tutuksi vasta käytössä.
Oletuksena iPhonen soittoääni on aivan liian hiljalla, että sen voisi kuulla taskusta. Etenkään jos käyttää jotain muita kuulokkeita kuin puhelimen mukana tulevia, sillä ainoastaan näillä kuulokkeilla soittoääni tulee kuulokkeisiin. Kolmannen osapuolen yhteensopimattomilla kuulokkeilla (lue: kaikilla muilla, paitsi Applen) iPod-toiminto vaikenee, mutta soittoääni ei tule kuulokkeisiin. Ihmettelin kävellessäni kun musiikki vaikeni ja jostain kuului hiljaista pirinää, kunnes noin kymmenen sekuntia myöhemmin tajusin kyseessä olevan puhelimeni.
Kuulokkeet päässä (edelleen, kolmannen osapuolen) puhumista en ole vielä ratkaissut, se ei ilmeisesti ole mahdollista. Toistaiseksi olen laittanut kuulokkeet kaulalle puhumisen ajaksi. Ensimmäinen refleksini oli nyhtää kuulokejohto irti puhelimesta, mutta se ei ilmeisesti ole tarpeen, sillä puhelin tunnistanee, ettei kuulokkeissani ole mikrofoni-toiminnallisuutta. Kuulokkeet siis pois päästä ja puhuen.
Toinen vaihtoehto on vaihtaa kaiuttimelle, jolloin kuulokkeita ei täydy ottaa pois, mutta… No, julkisissa kulkuvälineissä tämä ei ole kovin käytännöllistä, eikä myöskään fiksun näköistä. Scratch that.
Äänenlaatu, no, ei mitään erityistä. Näin kalliiksi puhelimeksi saisi olla kristallinkirkas. Ei mikään järkyttävän huonokaa, mutta pienoinen pettymys. Esimerkiksi kaikuvassa rappukäytävässä oli vaikea kuulla oman puheensa yli mitä toinen puhuu. Toisaalta flunssan jäljiltä korvat ovat vähän tukossa, katsotaan “paraneeko” äänenlaatu parantumiseni myötä.
