Kosketusnäytöstä

Kosketusnäyttö on luultavasti keskeisin ero Nokian puhelimiin iPhonessa. Keskitytään siihen siis hetkeksi.

iPhone auringossa

Ulkonäkö

iPhonen näyttö on kirkas, korkearesoluutioinen (480×320; vrt. nokia N96 240 x 320 pikseliä). Verrattuna alkuperäiseen iPhoneen näytön värisävy on hieman kellertävä, mutta Applen mukaan tämä oli tarkoituksellista, tavoitteena tehdä väreistä “lämpimämpiä” ja “luonnollisempia”. Makukysymyksiä. Erään arvion mukaan tulevaisuudessa sävyä saattaa voida säädellä ohjelmallisesti. Turhuuksia, sanon minä. Asiaa ei huomaa, ellei vertaa puhelimia rinnakkain.

Fyysiset ominaisuudet

Näyttö tuntuu kynnellä koputettaessa hieman muoviselta, ei niinkään lasiselta. Katselukulma 100% kirkkaudella ja väreillä on pieni, mutta huononeminen ei ole merkittävä, ainoastaan lievää tummumista on havaittavissa. Ilmiö on suunnilleen samanlainen kuin omistamassani Nokia E60:ssä, eli ei mitään mullistavaa suuntaan eikä toiseen. Minkäänlaista naarmuuntumista en ole havainnut viikon käytön jälkeen; en käytä mitään suojamuovia, sillä se paksuntaa puhelinta niin paljon että käytettävyyden huonontuiminen haittaa enemmän kuin potentiaalinen naarmuuntuminen. Siltikään en pitäisi puhelinta näyttö alaspäin pöydällä, tai samassa taskussa avaimien tai kolikkojen kanssa. Pidän puhelinta aina erillään muista esineistä. Olen pudottanut sen kerran, mutta mitään käyviä kolhuja ei tullut. Sormenjälkiä luonnollisesti tulee, mutta ne eivät häiritse käyttöä, ainoastaan kirkkaassa auringonvalossa, kun puhelin on lepotilassa (näyttö on pimeänä), jäljet näkyvät häiritsevästi. Korjaan asian pyyhkäisemällä puhelinta paidanhelmaan.

Yksi merkittävä eri näytössä on verrattuna nokialaiseen: se menee lepotilassa TÄYSIN pois päältä. Puhelin täytyy siis herättää lepotilasta, mikäli mielii tarkastaa, onko uusia puheluita tullut. Tämä on pieni muutos nokialaiseen verrattuna, sillä siitä näki (oikeissa valoisuusolosuhteissa) suoraan, oliko viestejä tai puheluita tullut. Ei ison ongelma, mutta vaatii yhden sormenliikkeen enemmän.

Käyttö

Kosketusnäyttö toimii mitä ilmeisimmin lämmön perusteella. Niinpä esimerkiksi lapasilla, kynällä, tai karttakepillä puhelinta ei voi käyttää. Tämä eroaa nokialaisesta siten, että esimerkiksi suihkusta tullessa, tai kovassa pakkasessa, puhelimeen ei voi vastata näppärästi. Myös jos sormet ovat erittäin likaiset, vastaamista ennen kädet kannattaa puhdistaa. Ei siis mikään duunaripuhelin.

Näyttö tunnistaa kosketukset erittäin tarkasti, ja niinpä esimerkiksi linkin klikkaaminen Safarissa onnistuu, vaikka sivua ei olekaan zoomattu yhtään. Tämä siis olettaen, että sormet ovat oikean muotoiset. Peukaloilla kirjoittaminen vaatii totuttelua, sillä omat peukaloni ovat sen muotoiset, että näppäimistöä käytettäessä osun yhtä näppäintä ulompaan näppäimeen, kun peukaloni keskikohta osuu näyttöön ennen peukalon päätä. Puhelinta pitää käyttää siis sormen kärjellä.

Pienen totuttelun jälkeen kirjoittaminen alkaa sujua, ja yhdessä virheenkorjauksen kanssa kirjoittaminen on melko luonnollisen tuntuista. Nopeudessa jäädään silti normaalista T9-kirjoituksesta, kuten aiempi testini osoitti.

Kirjoitusnopeuskilpailu

Teimme yhtiökumppaneitteni kanssa empiirisen kokeen, raskaan sarjan Nokia vs Apple -kirjoitusnopeustestin. Kaksi Nokialaista vastaan iPhone, E60 ja joku trendikolhupuhelin.

Koejärjestely: otimme esimerkkisivuksi http://fi.wikipedia.org/wiki/Kes%C3%A4olympialaiset_1952 ja siitä kappaleen

“Viimeiset oikeat olympialaiset”

Suomessa Helsingin olympialaisia kutsutaan joskus viimeisiksi oikeiksi olympialaisiksi,^[93][94] kun yritetään korostaa kisojen luonnetta viimeisinä oikean olympiahengen kisoina, urheilullisina ja ei-kaupallisina.^[95] Esimerkiksi Antero Raevuoren kirjoittama kirja kisoista on nimetty tämän lausahduksen mukaan. Lause on kuitenkin keksitty Suomessa, eikä sitä käytetä muualla maailmassa. Se kehitettiin 1970- ja 1980-lukujen taitteessa, kun dopingia alkoi esiintyä laajemmin urheilussa, vuoden 1972 kisoissa tapahtui verilöyly ja vuoden 1976, 1980 sekä 1984 olympialaisia boikotoitiin laajasti.^[95]

..tehtävänä oli siis kirjoittaa teksti tekstiviestiksi, ilman viitteitä ja muuta roskaa tietenkin. Myönnyimme myös siihen, että puhekieltä sai käyttää jos siltä tuntui, välimerkkejä kuitenkin piti käyttää. Koejärjestelyt siis melko vapaamuotoiset.

Ensimmäinen havainto oli, että on vaikea kirjoittaa samalla vilkuillen näytölle, kun tekstinkohta pitää etsiä uudestaan. Tämä lähtökohta oli kuitenkin sama kaikille. Toinen ystävistäni käytti T9-ennustavaa tekstinsyöttöä, toinen “karvalakkiversiota” eli kirjain kerrallaan näpyttelyä. Itse siis kirjoitin iPhonen kosketusnäyttönäppäimistöllä. Toinen keskeinen havainto oli, että noinkin pienen tekstinpätkän kirjoittaminen puhelimella on hirveätä tuskaa. Emme mitanneet aikaa, ainoastaan sitä kuka valmistuu ensimmäisenä, mutta kisan keskeytti minulle saapunut puhelu. Muut lopettivat kirjoittamisen, ja puhelun jälkeen vertasimme mihin olimme päässeet.

Perinteistä Nokian näpyttelytyyliä käyttänyt E60-ystäväni oli selkeästi eniten jäljessä, ilmeisesti suunnilleen kohdassa jossa puhuttiin Antero Raevuoresta. Toinen ystäväni, joka käytti T9-tekstinsyöttöä, oli päässyt vuoteen 1976. Pettymyksekseni olin itse vasta 1970-luvussa. Toisin sanoen T9 on vielä selkeästi nopeampi kuin iPhone, ja vielä selkeämmin nopeampi kuin perinteinen näppäilytyyli.

Sanottakoon kuitenkin, että Apple on ohjekirjojen kuvien perusteella iPhonen tekstinsyötön tapahtuvaksi kahdella kädellä, kummankin käden peukaloilla. Omat peukaloni ovat sen verran kulmikkaat, että niiden käyttäminen vaatisi totuttelua, sillä tällä hetkellä virhelyöntejä tulee peukaloilla valtavasti. Sen sijaan näpyttelin yhden käden etusormella, muut sormet nyrkissä. Voi olla, että tottumus ja/tai kahden peukalon käyttö nopeuttaisi kirjoittamista, mutta toisaalta moni asia näyttäytyy eri tavalla, jos ryhtyy jossittelemaan. Olen tottunut kymmensormijärjestelmä käyttäjä tietokoneen näppäimistöllä ja käytän myös tottuneesti T9-näppäinsyötettä. iPhonen syöte on altis kirjoitusvirheille, joita sisäänrakennettu sanakirja poistaa ainoastaan murto-osan.

Se on kuitenkin luettava iPhonen eduksi, että sillä on helpompi kirjoittaa puhekieltä. T9 sai minut raivon partaalle, kun se ehdotti puhekieltä kirjoittaessani lähes kaikkea muuta mitä en todellakaan hakenut. Välillä mietin, mitä Nokian insinöörit oikein olivat ajatelleet, sillä T9 tuntee kyllä mitä absurdeimpia epäsanoja, mutta sen sijaan yleiset puhekielen ilmaisut ovat täysin hukassa. Vaikeimpia olivat sanat, joissa välistä jäi vokaaleja, esimerkiksi “ilmoittaa” => “ilmottaa”. Nämä taas iPhonella ovat lasten leikkiä, kunhan muistaa tarkkailla, ettei iPhone korjaa sanoja väärin, esimerkiksi “HSE” (Helsingin kauppakorkeakoulu) muuttuu kuin varkaine “HAE”ksi.